“Elämäni kääntyi päälaelleen, kun olin 10-vuotias. Silloin minulla todettiin tyypin 1 diabetes. Päätin kuitenkin pian, että sairaus ei minua pysäyttäisi. Tällä hetkellä kilpailen CrossFit / Functional Fitness -lajissa huipputasolla.”

Olen Sondre Golid, ja sinä päivänä, kun kaikki tapahtui, olin yökylässä isovanhempieni luona Rjukanissa. Setäni ja tätini oli kutsuttu illalliselle, ja tuolloin setäni oli sairastanut tyypin 1 diabetesta vuoden verran. Halusin kokeilla hänen verensokerimittariaan, ja se kokeilu käänsi koko elämäni päälaelleen. Verensokerini oli nimittäin 30 mmol/l.

Luulimme, että se johtui siitä, että käsissäni oli sokeria, joten pesin kädet ja toivoin, että verensokeriarvo olisi sen jälkeen normaali. Turha toivo, sillä lukema oli edelleen 30 mmol/l.
Pian lähdimme terveysasemalle, jossa verensokerini mitattiin sormenpäästä. Lääkäri totesi, että verensokerini oli vaarallisen korkea, ja lähetti minut Telemarkin ensiapuun Skieniin. Siellä minulta otettiin verinäytteitä ja verensokerini mitattiin. Äiti ja minä jäimme sairaalaan yöksi, ja seuraavana päivänä saimme tiedon, että minulla oli tyypin 1 diabetes ja että sairastaisin sitä loppuelämäni ajan.

Tieto tuli järkytyksenä, mutta samalla tiesin, että minulla oli vielä paljon opittavaa ja että en antaisi sairauden estää minua tekemästä itselleni tärkeitä asioita. Olimme sairaalassa tarkkailussa lähes kaksi viikkoa. Opin asiat nopeasti ja olin päättänyt elää hyvää elämää diabeteksesta huolimatta.

Olin onnekas, sillä sain pian jatkuvatoimisen glukoosimittarin ja muutama vuosi myöhemmin myös insuliinipumpun. Helpolla emme kuitenkaan päässeet – jouduimme todella taistelemaan, että sain apuvälineet. Nyt olen iloinen siitä, että minulla on käytössä Dexcom G7 ja Omnipod.

Pelasin niihin aikoihin jalkapalloa ja pidin kovasti liikunnasta. Pelkäsin huonoja verensokeriarvoja ja että en pystyisi pitämään arvoja kurissa, mutta samalla suhtauduin asiaan myönteisesti. ”Tämä sairaus ei minua pysäytä!” ajattelin.

Tavoitteellinen harjoittelu tuli kuvioon koronapandemian aikaan, kun olin noin 14–15-vuotias. Aloin nostella painoja ja tehdä kehonpainoharjoittelua. Kehonrakennus ja voimaharjoittelu alkoivat kiinnostaa minua entistä enemmän. Tavoitteena oli näyttää hyvältä ja nostaa samalla mahdollisimman raskaita painoja. Tämäntyyppinen harjoittelu vaikutti verensokeriin eri tavalla kuin kestävyysharjoittelu.

Verensokeri pysyi tasaisempana ja toisinaan jopa nousi, koska voimaharjoittelu lisäsi adrenaliinia kehossa.

Huomasin nopeasti merkittävää edistystä eli kehoni reagoi hyvin tällaiseen harjoitteluun. Minusta tuntui, että olin löytänyt oman lajini. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olin hyvin motivoitunut ja minulla oli selkeä syy treenata.

Pari vuotta myöhemmin muutin kotoa pois opiskelemaan ja aloin harrastaa CrossFitiä/Functional Fitnessiä. Tämä harjoittelumuoto on niin monipuolinen, että minun piti alkaa suhtautua verensokeriin eri tavalla. CrossFitissa yhdistyvät voima, kestävyys ja voimistelu. Tavoitteena on tulla erittäin hyväksi kaikissa näissä ja välttää heikkouksia.

Pidin lajista niin paljon, että aloin kilpailla siinä. Ensimmäinen kilpailuni oli Norjan Functional Fitness -mestaruuskilpailut, joissa voitin hopeaa. Myös vuotta myöhemmin sain hopeaa. En ollut tyytyväinen tähän sijoitukseen, joten aloin treenata entistä kovemmin.

Myöhemmin ylsin Norjan mestariksi U20-sarjassa. Silloin voitin vihdoin kultaa. Tunsin valtavaa onnistumisen tunnetta ja sain myös vahvistuksen sille, että se, mitä teen, toimii.

Kisavuoteni 2025 päättyi Liettuassa järjestettyihin MM-kilpailuihin. Siellä saavutin viidennen sijan U20-sarjan kokonaiskilpailussa. Se on tähän mennessä yksi urani suurimmista saavutuksista.

Nyt alan kirjoittaa blogia täällä Making Diabetes Easier -sivustolla liikunnasta, kilpailuista, tyypin 1 diabeteksesta ja elämästä. Voit alkaa seurata minua Instagramissa ja täällä blogissa, jossa aion jatkossakin jakaa ajatuksiani.

DIA.FI.502-01-AUG2026