Insuliiniresistenssin ymmärtäminen
Insuliiniresistenssin ymmärtäminen on tärkeää sekä tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen hoidon kannalta. Tyypin 1 diabeteksessa insuliiniresistenssi voi vaikuttaa siihen, miten paljon insuliinia tarvitaan verensokerin pitämiseksi tavoitealueella. Tyypin 2 diabeteksessa insuliiniresistenssillä on suuri rooli sairauden kehittymisessä.
Tässä artikkelissa kerromme, mitä insuliiniresistenssi on, mistä se johtuu, mitä oireita se aiheuttaa, miten sen todetaan, mikä sen merkitys on diabeteksessa ja miten sitä hoidetaan.
Mitä insuliiniresistenssi on?
Insuliiniresistenssi tarkoittaa elimistön vähentynyttä herkkyyttä insuliinille eli hormonille, jota tarvitaan verensokerin pitämiseksi oikealla tasolla.
Insuliiniresistenssi vaikuttaa siihen, miten elimistö reagoi haiman luonnollisesti erittämään insuliiniin tai insuliinihoitoon.
Insuliinin rooli elimistössä
Aterian jälkeen elimistön solut ottavat normaalisti verenkiertoon vapautuneen glukoosin (sokerin) käyttääkseen sitä energian lähteenä tai varastoidakseen sen. Haiman beetasolujen tuottama insuliini edesauttaa tätä prosessia.
Insuliini ei kuitenkaan pelkästään auta lihas- ja rasvasoluja ottamaan verestä glukoosia vaan se osallistuu myös muihin prosesseihin, jotka auttavat pitämään verensokeria ja elimistön energiantuotantoa tasapainossa. Insuliini muun muassa säätelee maksan glukoosintuotantoa niin, että se vähenee aterioiden jälkeen.
Mitä insuliiniresistenssissä tapahtuu?
Kun elimistön herkkyys insuliinille vähenee, solut eivät reagoi hormoniin yhtä hyvin kuin aiemmin. Siksi normaalien prosessien toimiminen vaatii aiempaa enemmän insuliinia..
Tämän seurauksena haiman beetasolut joutuvat jatkuvasti lisäämään insuliinintuotantoa, ja lopulta ne eivät enää kykene täyttämään elimistön tarvetta. Tällöin verensokeritaso alkaa nousta, mikä johtaa esidiabetekseen ja lopulta tyypin 2 diabetekseen.
Tyypin 1 diabeteksessa insuliiniresistenssi lisää verensokerin hallitsemiseksi tarvittavan insuliinin määrää, jolloin annoksen on oltava tavallista suurempi.
Mitä insuliiniherkkyys on?
Insuliiniherkkyydellä tarkoitetaan solujen kykyä reagoida insuliiniin ja edesauttaa verensokeritason pysymistä normaalina.
Insuliinille herkkiä soluja on muun muassa lihaksissa, maksassa, rasvakudoksessa ja verisuonissa.
Vähentynyt tai heikentynyt insuliiniherkkyys tarkoittaa sama kuin insuliiniresistenssi.
Insuliiniresistenssin merkit
Jos sinulla on tyypin 1 diabetes ja sinulle on lisäksi kehittynyt insuliiniresistenssi, saatat huomata seuraavia merkkejä:
- Painonnousu
- Tarvitset aiempaa enemmän insuliinia pysyäksesi tavoitealueella. Tämä on helppo huomata siitä, että tarvitset yhä suuremman bolusannoksen samaa hiilihydraattimäärää varten.
- Verensokeritavoitteitasi on vaikea saavuttaa
Esidiabeteksessa insuliiniresistenssi ei välttämättä aiheuta lainkaan oireita, mutta ajan mittaan se voi johtaa korkeaan verensokeritasoon ja tyypin 2 diabeteksen oireisiin.
Insuliiniresistenssin syyt
Insuliiniresistenssin syyt ovat osittain erilaisia tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksessa.
Tyypin 1 diabetes
Jos verensokeri on korkealla suuren osan ajasta, se voi johtaa insuliiniresistenssin kehittymiseen. Pitkäaikainen insuliinihoito voi myös itsessään aiheuttaa insuliiniresistenssiä, sillä elimistö voi muuttua vastustuskykyiseksi hoidolle.
Lisäksi muut lääkkeet, kuten steroidit, voivat aiheuttaa insuliiniresistenssiä sivuvaikutuksena.
Perintötekijät ja lihavuus voivat myös edesauttaa insuliiniresistenssin kehittymistä. Tämä saattaa selittää, miksi osa tyypin 1 diabetesta sairastavista tulee insuliiniresistenteiksi ja osa ei.
Tyypin 2 diabetes
Tarkkaa syytä siihen, että osalle ihmisistä kehittyy insuliiniresistenssi (ja myöhemmin tyypin 2 diabetes), kun taas osalle ei, ei edelleenkään tunneta.. Tiettyjen tekijöiden tiedetään kuitenkin lisäävän riskiä huomattavasti. Niitä ovat mm:
- Tietyt perintötekijät
- Sairaalloinen lihavuus tai ylipaino
- Liikkumaton elämäntapa
- Liiallinen sisäelinten ympärille – etenkin maksan ympärille – kertynyt rasva
Mutta miksi näin on?
Tarkkoja mekanismeja ei vielä ole pystytty selvittämään, mutta liiallisen rasvakudoksen, oksidatiivisen stressin (eräänlaisten soluvaurioiden) ja/tai korkean iän uskotaan aiheuttavan solujen tulehdustilan ja toimintahäiriön, jonka vuoksi solut muuttuvat insuliiniresistenteiksi.
Miten insuliiniresistenssi todetaan?
Insuliiniresistenssiä ei yleensä testata tai diagnosoida erikseen vaan tutkimukset koskevat diabetesta, ja niiden perusteella voidaan diagnosoida esidiabetes (kohonnut verensokeritaso) tai tyypin 2 diabetes.
Tutkimukset käsittävät yksinkertaisia verikokeita, kuten paastoverensokerin tai veren insuliinipitoisuuden mittauksen. Osana tutkimuksia voidaan myös tehdä nk. sokerirasituskoe, jossa verensokeri mitataan ennen runsaasti sokeria sisältävän liuoksen nauttimista ja sen jälkeen. Sokerirasituskokeella voidaan saada arvokasta tietoa henkilön insuliiniherkkyydestä.
Insuliiniresistenssin hoito
Lihavuuden, esidiabeteksen ja tyypin 2 diabeteksen hoitoon tarkoitettujen reseptilääkkeiden lisäksi insuliiniherkkyyttään voi parantaa myös muilla tavoilla. Niitä ovat:
- Fyysinen aktiivisuus. Säännöllinen liikunta on tehokkain tapa vähentää insuliiniresistenssiä, useasta syystä. Liikunta lisää solujen insuliiniherkkyyttä. Se auttaa myös lisäämään lihasmassaa, jolloin kehossa on enemmän glukoosia verestä ottavia lihassoluja. Lisäksi liikunta edistää verensokerin pysymistä tavoitealueella pakottamalla solut ottamaan glukoosia tavalla, joka ei ole riippuvainen insuliinista.
- Laihtuminen ylipainon tai sairaalloisen lihavuuden tapauksessa. Joidenkin tutkimusten mukaan laihtuminen voi vähentää insuliiniresistenssiä tai jopa korjata sen.
- Tasapainoinen ruokavalio. Myös ruokavaliolla on merkitystä, sillä se vaikuttaa painoon ja voi siten välillisesti parantaa insuliiniherkkyyttä. Ei ole olemassa tiettyä ruokavaliota joka vähentäisi insuliiniresistenssiä todistetusti paremmin kuin muut, mutta yleisesti ottaen kalorien vähentäminen ja ruokavalion monipuolinen koostaminen on suositeltavaa.
- Diabeteslääkkeet voivat auttaa laskemaan verensokeria parantamalla insuliiniherkkyyttä ja vähentämällä insuliiniresistenssiä.
Insuliiniresistenssin kanssa eläminen
Aktiivinen elämäntapa ja liikunta, tasapainoinen ruokavalio ja normaalin, terveen painon ylläpitäminen tai siihen pyrkiminen ovat parhaita tapoja parantaa insuliiniherkkyyttä ja päästä eroon insuliiniresistenssistä.
Keskustele lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa, jos epäilet olevasi insuliiniresistenssin riskiryhmässä tai sinulla on insuliiniresistenssiin viittaavia oireita. Säännöllinen lääkärintarkastuksessa ja verikokeissa käyminen, elintapamuutokset ja tarvittaessa hoito parantavat mahdollisuuttasi elää terveenä ja pitkään, ilman komplikaatioita.
DIA.FI.451-01-DEC2025
Lähteet
- Breakthrough T1D (formerly JDRF). Insulin resistance & diabetes. Accessed 13 October 2024. Available at: https://www.breakthrought1d.org/news-and-updates/insulin-resistance-diabetes/
- American Diabetes Association. Insulin resistance. Accessed 13 October 2024. Available at: https://diabetes.org/health-wellness/insulin-resistance
- Chandrasekaran P, Weiskirchen R. Cellular and molecular mechanisms of insulin resistance. Curr Tissue Microenviron Rep. 2024;36(36). https://doi.org/10.1007/s43152-024-00056-3
- Matzinger M, Fischhuber K, Heiss EH. Activation of Nrf2 signaling by natural products-can it alleviate diabetes? Biotechnol Adv. 2018;36(6):1738–1767. https://doi.org/10.1016/j.biotechadv.2017.12.015
- Magliano DJ, Boyko EJ. IDF Diabetes Atlas 10th edition scientific committee. IDF DIABETES ATLAS [Internet]. 10th edition. Brussels: International Diabetes Federation; 2021. Chapter 1, What is diabetes? Available from: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK581938/
- Patarrão RS, Wayne Lautt W, Macedo MP. Assessment of methods and indexes of insulin sensitivity. Rev Port Endocrinol Diabetes Metab. 2014;9(1):65–73. https://doi.org/10.1016/j.rpedm.2013.10.004
- Wolosowicz M, Prokopiuk S, Kaminski TW. Recent advances in the treatment of insulin resistance targeting molecular and metabolic pathways: fighting a losing battle? Medicina (Kaunas). 2022;58(4):472. https://doi.org/10.3390/medicina58040472