Pumppuhoito ja pistoshoito: mitä eroa niillä on?

Pumppuhoito ja pistoshoito: mitä eroa niillä on?

Jos sinulla on äskettäin todettu tyypin 1 diabetes, et ehkä vielä tunne eri tapoja, joilla insuliinia on mahdollista ottaa. Perustapoja on kaksi: insuliinipumppuhoito ja pistoshoito insuliinikynillä. Haluat luultavasti myös tietää, miten ne eroavat toistaan ja kumpi niistä – pumppuhoito vai pistoshoito – sopisi sinulle paremmin.

Pumppuhoidon ja pistoshoidon erojen tuntemisesta voi olla sinulle hyötyä riippumatta siitä, oletko juuri saanut diagnoosin vai tottunut jo elämään tyypin 1 diabeteksen kanssa. 

Tässä artikkelissa kerrotaan näiden hoitomenetelmien hyvistä ja huonoista puolista, jotta voit muodostaa käsityksen siitä, kumpi niistä sopisi paremmin diabeteksen hallintaan omassa arjessasi. Sen jälkeen voit päättää hoidosta yhdessä diabeteshoitotiimisi kanssa.

Tyypin 1 diabeteksen insuliinihoito

Insuliini on haiman tuottama hormoni, joka auttaa elimistöä pitämään verensokerin (veren glukoosipitoisuuden) tasaisena ja käyttämään glukoosia energianlähteenä. Jos sinulla on tyypin 1 diabetes, haimasi tuottaa insuliinia liian vähän tai ei lainkaan. Tämä johtaa insuliininpuutokseen.   

Insuliinin ottaminen joko pistoksina tai pumpun avulla on välttämätöntä, jotta veresi glukoosipitoisuus pysyy riittävän tasaisena ja normaalina.

Insuliinihoito auttaa tutkitusti hallitsemaan verensokeria. Verensokerin hallinta puolestaan auttaa ehkäisemään diabeteksen komplikaatioita, kuten silmä-, hermosto-, munuais-, sydän- ja verisuonivaivoja. Mutta mikä on paras tapa ottaa tarvitsemasi insuliini?

Insuliinihoito voidaan toteuttaa eri tavoin. Perinteinen tapa on ottaa insuliinia pistoksina useita kertoja päivässä. Pistoshoitoa eli insuliinikyniä käytettäessä arkiset toimet voi olla tarpeen ajoittaa insuliinipistosten mukaan, ja aterioiden säännöllisyydestä huolehtiminen voi olla erityisen tärkeää. 

Insuliinipumput on kehitetty antamaan tihein väliajoin pieniä annoksia nopeavaikutteista insuliinia, mikä muistuttaa enemmän elimistön luonnollista tapaa tuottaa ja vapauttaa insuliinia. Tämä mahdollistaa hyvän verensokerin hallinnan ja minimoi hypoglykemioiden (matalan verensokerin) riskin.

Millaista pistoshoito insuliinikynillä on?

Diabeteksen pistoshoidossa insuliinikynällä pistetään insuliinia vähintään kaksi kertaa päivässä. Pistoshoidon toteutus riippuu diabeteksen tyypistä ja vaikeusasteesta sekä henkilön elämäntyylistä ja mieltymyksistä. Tyypin 1 diabeteksessa käytetään monipistoshoitoa, joka tarkoittaa yleensä 4–8:aa pistosta päivässä. Tyypin 2 diabeteksessa vaihtoehtona on myös niin sanottu sekoiteinsuliini, jota pistetään tyypillisesti kaksi kertaa päivässä.

Insuliineja on erilaisia, ja tyypit luokitellaan sen mukaan, kuinka nopeasti ne alkavat vaikuttaa ja kuinka kauan vaikutus kestää.

Monipistoshoidossa käytetään kahta erilaista insuliinia: pitkävaikutteista insuliinia ja aterioiden yhteydessä otettavaa pikainsuliinia.

Pitkävaikutteista (tai keskipitkävaikutteista) insuliinia, jota kutsutaan ”perusinsuliiniksi”, otetaan kerran tai kahdesti päivässä. Perusinsuliinin tarkoitus on jäljitellä insuliinia, jonka haima vapauttaa aterioiden välillä henkilöillä, joilla ei ole diabetesta. Tämän lisäksi pistetään pikainsuliinia eli ”ateriainsuliinia” noin 10–15 minuuttia ennen aterioita. Ateriainsuliini auttaa elimistöä hyödyntämään ruoan sisältämiä hiilihydraatteja ja madaltaa aterian jälkeistä verensokerihuippua. Pikainsuliinia otetaan yleensä vähintään kolme kertaa päivässä, pääaterioiden yhteydessä. Sitä voi olla tarpeen ottaa myös ennen välipaloja.

Sekoiteinsuliini on valmiiksi sekoitettu yhdistelmä lyhyt- ja keskipitkävaikutteista insuliinia, jota otetaan yleensä kaksi kertaa päivässä, ennen aamiaista ja päivällistä.

Joissakin tapauksissa suositellaan sekoiteinsuliinihoitoa, sillä monipistoshoito ei sovi kaikille. Sekoiteinsuliinin käyttö tyypin 1 diabeteksessa on nykyään harvinaista, mutta sitä voidaan käyttää insuliinihoitoa vaativassa tyypin 2 diabeteksessa.

Millaista insuliinipumppuhoito on?

Insuliinipumppuhoidossa (josta käytetään myös nimitystä jatkuva ihonalainen insuliini-infuusio) käytetään pientä digitaalista pumppua, joka vapauttaa elimistöön nopeavaikutteista insuliinia vuorokauden ympäri. Insuliini annetaan ohuen, ihon alle asetettavan kanyylin läpi, joka pysyy paikallaan ihoon kiinnitettävän tarran avulla. Pumpun jatkuvasti antaman perusinsuliinin eli ”basaalin” lisäksi käyttäjä voi antaa itselleen lisäannoksia eli ”boluksia” esimerkiksi aterioiden yhteydessä. 

Insuliinipumppuhoito jäljittelee elimistön normaalia insuliinintuotantoa, mikä auttaa pitämään verensokerin vakaana ja parantamaan elämänlaatua.

Pistoshoitoon verrattuna insuliinipumput mahdollistavat insuliinin tarkemman annostelun sekä monelle insuliinipumpun käyttäjälle paremman verensokerin hallinnan ja joustavamman elämäntyylin. Diabetesasiantuntijat ovat kuvailleet insuliinipumppuja yhdeksi tärkeimmistä edistysaskelista diabeteksen hoidossa viimeisten 50 vuoden aikana.  

Pohjoismaissa suurin osa lapsista ja nuorista, joilla on tyypin 1 diabetes, käyttää nykyään insuliinipumppua.   Vaikka useimmilla ihmisillä, joilla on diabetes, ei ole pumppua, pumppuhoidon suosio kasvaa jatkuvasti. 

Insuliinipumppujen hyvät ja huonot puolet pistoshoitoon (insuliinikyniin) verrattuna

Jos sinulla on todettu tyypin 1 diabetes, valittavanasi on todennäköisesti insuliinipumppuhoito tai monipistoshoito insuliinikynillä. Hoitotavan valinta tehdään aina yhdessä diabeteshoitotiimin kanssa. Valinta pumppu- ja monipistoshoidon välillä voi olla vaikea, etenkin jos et tiedä hoitomenetelmistä riittävästi. Siksi onkin hyödyllistä tuntea kummankin menetelmän hyvät ja huonot puolet.

Seuraavassa kerrotaan insuliinipumppuhoidon tärkeimmistä eduista ja haitoista monipistoshoitoon verrattuna. 

Insuliinipumppujen edut

Insuliinipumpun käytön etuja ovat mm. seuraavat:

• Insuliinipumppuhoito voi vakauttaa verensokeritasoa ja helpottaa diabeteksen hallintaa paremmin kuin monipistoshoito. Tutkimusten mukaan insuliinipumppuhoito voi alentaa pitkäaikaista verensokeritasoa eli sokerihemoglobiinia (HbA1c) kaikenikäisillä diabeetikoilla, varsinkin silloin, kun taso on ollut alun perin korkea.
• Pumppuhoito voi pienentää vaikean hypoglykemian eli hyvin matalan verensokerin riskiä enemmän kuin monipistoshoito.
• Monipistoshoitoon verrattuna insuliinipumpun käyttö lisää yleensä riippumattomuutta, tarjoaa enemmän joustavuutta aterioiden, liikunnan ja elämäntyylin suhteen sekä kohentaa unenlaatua. Tyypin 1 diabeteksen pumppuhoito parantaa siksi psyykkistä hyvinvointia ja elämänlaatua sekä aikuisilla että lapsilla.
• Pumppuhoidossa käytettävä kanyyli vaihdetaan kolmen päivän välein, mikä tarkoittaa huomattavasti vähäisempää pistojen määrää kuin monipistoshoidossa.
• Pumppujen insuliininannostelu on joustavaa. Käyttäjä voi ohjelmoida perusinsuliinin (basaalin) annoksen erisuuruiseksi eri vuorokaudenajoille  ja hienosäätää sitä tarpeen mukaan. Pumpulla voi myös ottaa lisä-/korjausannoksia (boluksia) nopeasti ja huomaamattomasti ilman pistämistä.

Insuliinipumppujen kehitys on nopeaa. Tietyt pumppumallit ovat yhdistettävissä jatkuvaan glukoosinseurantajärjestelmään (CGM), jolloin insuliinin anto voidaan tietyissä tapauksissa keskeyttää automaattisesti, kun verensokerin laskee liikaa tai on vaarassa laskea liikaa. On myös olemassa suljettuja insuliinipumppujärjestelmiä, jotka osittain automatisoivat insuliinin annon, mikä helpottaa diabeteksen hallintaa ja glukoositavoitearvojen saavuttamista.

Insuliinipumppujen huonot puolet

Seuraavassa on lueteltu insuliinipumpun käytön huonoja puolia, jotka saattavat joissakin tapauksissa tehdä monipistoshoidosta paremman vaihtoehdon:

• Pumpun käyttäjän on hyvä opetella laskemaan hiilihydraatteja. Silloin pumppu voi antaa parempia annosehdotuksia ja pumpun käyttö tehostuu. Laskemisen opetteluun ja hallitsemiseen voi mennä aikaa. 
• Pumpun ohjelmointi ja käyttö voi olla hankalaa henkilöille, joilla on huono näkö tai ongelmia käsien ja sormien toiminnan kanssa.
• Pumppuhoidossa käyttäjän on osattava seurata verensokeriaan jatkuvalla glukoosinseurantajärjestelmällä (CGM) (tai vaihtoehtoisesti mittaamalla verensokerinsa perinteisellä tavalla 4–6 kertaa päivässä).
• Pumppua on aina kannettava mukana. Osa ihmisistä pitää insuliinipumppuja epämukavina. Letkulliset pumput saattavat tarttua vaatteisiin, ja kaikki pumput saattavat näkyä vartalonmyötäisten vaatteiden läpi. Nykyään on saatavana myös letkuttomia pumppuja, mikä helpottaa sopivan pumpun valintaa.
• On olemassa pieni vaara, että pumppuhoidossa käytettävä kanyyli aiheuttaa ihoinfektion.
• Ihoreaktioiden välttämiseksi pumpun käyttäjän on tärkeää huolehtia ihostaan.   Jotkut voivat olla allergisia kiinnitystarran liimalle.

Pumpun toimintavirheestä tai letkun tukkeutumisesta johtuva hyperglykemia tai diabeettinen ketoasidoosi ovat mahdollisia riskejä.

Insuliinipumppu vai insuliinikynä?

Valinta insuliinipumpun ja pistoshoidon välillä riippuu sitä, kumpi menetelmä sopii itsellesi parhaiten. 

Insuliinipumpuilla on monia etuja perinteiseen pistoshoitoon nähden, varsinkin elämänlaatua ajatellen. Tutkimusten mukaan myös verensokerin hallinta on pumppuhoidossa parempaa, mikä tarkoittaa pienempää äkillisten ja pitkän aikavälin komplikaatioiden riskiä.

Lääkinnällisten laitteiden kuten pumpun käyttäminen ei silti sovi kaikille. Kehittyneimpien pumppujen ohjelmointi saattaa olla haastavaa, jolloin pumpun käytön hallitsemiseen saattaa mennä aikaa. Saatavana on myös yksinkertaisempia ja helppokäyttöisempiä pumppuja, joista käyttäjä saa silti pumppuhoidon perushyödyt. Osalle pumpun ihoon kiinnittäminen ja kantaminen mukana voi olla ongelmallista. Pumppu saattaa tuntua epämiellyttävältä, pumppu tai sen letku saattavat tarttua johonkin, ja infektioiden tai allergisten reaktioiden riski on olemassa. 

Käänny diabeteshoitotiimin lääkärin tai sairaanhoitajan puoleen, kun mietit omia hoitovaihtoehtojasi. He auttavat sinua vertaamaan niitä ja niiden vaikutusta hyvinvointiisi, arkeesi, verensokerin hallintaasi ja terveyteesi pitkällä aikavälillä. He osaavat myös suositella sinulle sopivinta vaihtoehtoa.

DIA.FI.178-01-MAJ2022