Tyypin 2 diabeteksen diagnosointi

Tyypin 2 diabetes on aineenvaihduntasairaus, joka aiheuttaa ajan myötä pahenevaa verensokerin kohoamista (hyperglykemiaa). Hoitamattomana se aiheuttaa vakavia terveysongelmia.^1,2

Siksi on tärkeää käydä säännöllisissä diabetestarkastuksissa, vaikka et huomaisikaan oireita. Kohonneen verensokerin havaitseminen ajoissa voi auttaa merkittävällä tavalla ehkäisemään pitkän aikavälin diabeteskomplikaatioita. Kohonnut verensokeri todetaan yksinkertaisilla verikokeilla.

Tässä artikkelissa kerromme tyypin 2 diabeteksen diagnosoimiseen käytettävistä verikokeista, siitä, milloin tutkimuksiin menoa kannattaa harkita, millaisiin oireisiin on tärkeää kiinnittää huomiota ja miten varhainen diagnoosi ja hoito voivat auttaa ehkäisemään komplikaatioita.

Miksi verikokeissa käyminen tyypin 2 diabeteksen varalta on tärkeää?

Maailmassa on satoja miljoonia diabetesta sairastavia ihmisiä, joista suurin osa on yli 40‑vuotiaita. 

Kansainvälisen diabetesliiton (IDF) mukaan jopa puolet tyypin 2 diabetesta sairastavista jää diagnosoimatta, ja nämä henkilöt ovat siten vaarassa saada diabeteskomplikaatioita, ennen kuin heitä on edes testattu taudin varalta.²

Siksi yli 40–45‑vuotiaiden henkilöiden on useimpien kansainvälisten suositusten mukaan hyvä käydä tyypin 2 diabeteksen seulontatutkimuksissa riippumatta siitä, onko heillä diabeteksen riskitekijöitä vai ei.

Tyypin 2 diabeteksen riskitekijät

Joillakin ihmisillä on tavallista suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Jos sinulla on vähintään kaksi seuraavista riskitekijöistä, vuosittainen tutkimuksissa käyminen diabeteksen varalta on suositeltavaa riippumatta siitä, minkä ikäinen olet:

• ylipaino tai lihavuus 
• korkea verenpaine
• psykoosilääkitys 
• liikkumaton elämäntapa
• tyypin 2 diabeteksen esiintyminen suvussa
• aiempi raskausdiabetes
• sydänsairaus
• korkea veren kolesteroli- tai triglyseridipitoisuus.

Tyypin 2 diabeteksen varhainen toteaminen voi auttaa sinua hallitsemaan kohonnutta verensokeriasi (hyperglykemiaa) elintapamuutoksilla ja/tai hoidolla.

Tyypin 2 diabeteksen oireet

Verensokerisi voidaan tutkia myös, jos olet havainnut seuraavia tyypin 2 diabetekseen viittaavia oireita:

• lisääntynyt jano
• väsymys ja voimattomuus
• tihentynyt virtsaamistarve
• näön hämärtyminen
• tahaton laihtuminen
• huonosti paranevat haavat
• puutuminen
• pistely.

Tyypin 2 diabeteksen mahdolliset komplikaatiot

Hoitamattomana diabetes voi johtaa monenlaisiin komplikaatioihin, kuten 

• hyvin korkean verensokerin jaksoihin 
• korkean verensokerin aiheuttamiin silmän verkkokalvovaurioihin ja vakavimmissa tapauksissa sokeuteen 
• krooniseen, vakavimmissa tapauksissa keinomunuaishoitoa vaativaan munuaisten vajaatoimintaan
• sydän- ja verisuonisairauksiin, kuten aivohalvaukseen tai sydäninfarktiin
• valtimosairauksiin, kuten ääreisvaltimotautiin 
• raajojen amputaation tarpeeseen.

Useimmat näistä pitkän aikavälin diabeteskomplikaatioista ovat kuitenkin vältettävissä, kun sairaus diagnosoidaan ajoissa ja asianmukainen hoito aloitetaan nopeasti. 

Tyypin 2 diabeteksen diagnosointiin käytettävät verikokeet

Yksinkertainen paastoverensokerin mittaus (joka tehdään usein sormenpäästä) voi auttaa diagnosoimaan tyypin 2 diabeteksen. 

Muita diabeteksen diagnosointiin käytettäviä verikokeita ovat:

• Satunnainen verensokerin mittaus
• Sokerihemoglobiini (HbA1c)
• Sokerirasituskoe
• C-peptidi-tutkimus

Jos ensimmäinen verikoe viittaa diabetekseen, diagnoosi vahvistetaan toisella verikokeella, yleensä 14 päivän kuluessa ensimmäisestä kokeesta.

Paastoverensokeri (fP‑Gluk)

Paastoverensokeri mitataan, kun henkilö on ollut syömättä ja juomatta vähintään 8 tunnin ajan. Sen tarkoitus on selvittää, onko verensokeri koholla syömättömyydestä ja juomattomuudesta huolimatta, ja siten havaita mahdollinen tyypin 2 diabetes.

Satunnainen verensokerin mittaus (fP‑Gluk)

Satunnainen verensokerin mittaus tehdään milloin tahansa päivän aikana, huomioimatta milloin henkilö on syönyt tai juonut viimeksi. 

Sokerihemoglobiini (HbA1c tai ”pitkä sokeri”)

HbA1c-arvo kuvastaa henkilön keskimääräistä verensokeritasoa viimeisten 2–3 kuukauden aikana. Sen avulla voidaan selvittää, onko hyperglykemia jatkunut pitkään, sekä vahvistetuissa tapauksissa onko verensokeritasapaino parantunut vai huonontunut.

HbA1c-arvoon vaikuttaa kuitenkin moni tekijä. Esimerkiksi anemia (veren liian pieni hemoglobiinipitoisuus), raskaus, munuaisten vajaatoiminta ja tietyt lääkkeet voivat suurentaa tai pienentää arvoa. Siksi tyypin 2 diabeteksen vahvistamiseen tarvitaan myös muita verikokeita.

Sokerirasituskoe (Pt‑Gluk‑R)

Sokerirasituskokeessa verensokeri mitataan kaksi kertaa noin kahden tunnin aikana. Koe tehdään aamulla 8–12 tunnin paaston jälkeen. Henkilöltä mitataan aluksi verensokeri sormenpäästä, minkä jälkeen häntä pyydetään juomaan 75 grammaa glukoosia sisältävä sokeriliuos. Kaksi tuntia myöhemmin verensokeri mitataan uudelleen. Jos verensokeriarvo ylittää tietyn raja-arvon, kyseessä voi olla diabetes.

C-peptidi-tutkimus (C‑Pept)

Tyypin 2 diabeteksen diagnosoinnissa voidaan myös käyttää C-peptidi-tutkimusta, jonka avulla selvitetään, miten paljon insuliinia elimistö pystyy tuottamaan itse. Tutkimusta käytetään etenkin, kun lääkäri haluaa varmistua siitä, ettei diabetes ole muuta tyyppiä kuin 2.

 C-Pept-arvo on tavallisesti suurempi tyypin 2 diabeteksen alkuvaiheessa ja laskee vähitellen taudin edetessä. 

Tyypin 2 diabeteksen diagnoosin jälkeen

Tyypin 2 diabetes on monitahoinen sairaus, joka voi vaikuttaa eri ihmisiin eri tavoilla. Se on myös elinikäinen sairaus, joka vaatii jatkuvaa hoitoa ja seurantaa. Jos sinulla todetaan tyypin 2 diabetes, muista, että elintapamuutosten ja oikeanlaisen hoidon avulla voit jatkaa hyvästä elämänlaadusta nauttimista ja ehkäistä pitkän aikavälin diabeteskomplikaatioita.

Diagnoosin jälkeen diabeteshoitotiimi laatii kanssasi yksilöllisen hoitosuunnitelman, joka todennäköisesti sisältää ravinto- ja elintapamuutoksia, säännöllistä liikuntaa ja painonhallintaa koskevia ohjeita sekä lääkehoitoa. 

Lääke- ja muu hoito sekä tekniset apuvälineet valitaan henkilökohtaisten tarpeidesi ja kykyjesi perusteella, ja niiden avulla on tarkoitus saavuttaa mahdollisimman hyvä verensokeritasapaino. Mittaamalla itse verensokerisi säännöllisesti voit seurata, kuinka hyvin sairautesi pysyy hallinnassa. Mittaamiseen voit käyttää joko sormenpäämittaukseen tarkoitettua verensokerimittaria tai jatkuvaa glukoosinseurantaa (CGM) ihoon (yleensä olkavarteen) kiinnitettävän sensorin avulla. Jatkuva glukoosinseuranta eli sensorointi on nykyään yhä tavallisempaa, sillä se antaa käyttäjälleen ainutlaatuista tietoa verensokeritasapainoon vaikuttavista tekijöistä ja auttaa siten paremmin ymmärtämään sairautta ja sitä, mitä verensokeriarvojen parantamiseksi voi tehdä.

Verensokerin mittauttaminen on tärkeää, vaikka sinulla ei olisi oireita, sillä tyypin 2 diabeteksen varhainen toteaminen auttaa pienentämään pitkän aikavälin diabeteskomplikaatioiden riskiä. Tässä artikkelissa kuvatut verikokeet ovat luotettavia tapoja diagnosoida tyypin 2 diabetes. Käänny terveydenhuollon puoleen, jos sinulla on diabetekseen viittaavia oireita ja/tai riskitekijöitä, joiden takia haluat selvittää verensokeriarvosi.

DIA.FI.420-01-SEP2025