Mitä jatkuva glukoosisensorointi (CGM) on?

Olet ehkä kuullut jatkuvasta glukoosisensoroinnista (CGM) ja miettinyt, voisiko siitä olla apua diabeteksesi hallinnassa. 

Tässä artikkelissa kerrotaan, mitä se on, miten se toimii ja miten se voi helpottaa verensokerisi pitämistä tasapainossa.

Mitä jatkuva glukoosisensorointi (CGM) on?

Jatkuvalla glukoosisensoroinnilla tarkoitetaan glukoositason jatkuvaa seurantaa sensorin avulla. CGM on lyhenne englanninkielisestä termistä ”continuous glucose monitoring”.

Jos sinulla on todettu diabetes, ensimmäisiä asioita, jotka sinulle opetetaan, on verensokerin mittaaminen. Itse tehtävät verensokerin mittaukset ovat välttämätön osa diabeteksen hoitoa hyvän glukoositasapainon saavuttamiseksi. 

Perinteisellä verensokerimittarilla voit sormenpäähän pistämällä itse tarkistaa kulloisenkin verensokeriarvosi ja tehdä sen perusteella johtopäätöksiä siitä, mikä saa verensokerisi nousemaan tai laskemaan.

Verensokerin sormenpäämittaus voi kuitenkin joskus tuntua hankalalta menetelmältä. Joillekin sen tekeminen itse tuottaa vaikeuksia, kun taas joidenkin mielestä säännöllinen sormeen pistäminen tuntuu epämiellyttävältä tai kivuliaalta. Lisäksi sormenpäämittaus kertoo vain mittaushetken verensokeriarvon, ja koska verensokeritaso vaihtelee jatkuvasti, sitä on mahdoton valvoa koko aikaa (eikä mittaaminen esimerkiksi unen aikana ole mahdollista).

Jatkuva glukoosisensorointi (CGM) pyrkii ratkaisemaan nämä ongelmat tarjoamalla vaivattomamman ja kattavamman tavan seurata glukoositasoa ja siten helpottaa sen hallintaa.

Glukoosisensori ei mittaa glukoosipitoisuutta verestä, vaan ihonalaisen kudoksen kudosnesteestä (solunvälinesteestä), ja se antaa glukoositilanteesta jatkuvaa tietoa. Glukoositietojen jatkuva saaminen sensorin avulla voi auttaa ennakoimaan ja ennaltaehkäisemään verensokerin liiallista laskua ja nousua (hypo- ja hyperglykemioita).

Miten jatkuva glukoosisensorointi toimii?

Glukoosisensorointijärjestelmä koostuu seuraavista osista: sensorista, lähettimestä ja vastaanottimesta. Sensori kiinnitetään ihoon, yleensä olkavarteen tai vatsaan, ja siinä oleva mittauslanka asetetaan hieman ihon alle pinnallisen piston tekevän asettimen avulla. Sensorin mittauslanka mittaa glukoosipitoisuuden sitä ympäröivästä kudosnesteestä eli solunvälinesteestä. 

Sensorin ihon päällä oleva osa sisältää lähettimen, joka rekisteröi mittaustulokset. Lähetin lähettää glukoosiarvot langattomasti vastaanottimeen (joko erilliseen laitteeseen tai älypuhelimeen, johon on ladattu sensorisovellus).

Vastaanotin näyttää kulloisenkin glukoosiarvon, tallentaa aiemmat arvot ja auttaa käyttäjää ymmärtämään miten esimerkiksi ruoka ja liikunta vaikuttavat glukoositasoon.

Sensori pitää vaihtaa 7–15 päivän välein sensorimallista riippuen. On järjestelmiä, joissa sensori pitää vaihtaa 7 päivän välein ja lähetinosa 3 kuukauden välein, kun taas muissa järjestelmissä kummatkin vaihdetaan samaan aikaan. Vastaanotinlaitteilla (joiden näytöllä glukoositiedot näkyvät) on paljon pidempi käyttöikä.

Kenelle jatkuva glukoosisensorointi sopii?

Suomessa useimmat tyypin 1 diabetesta sairastavat käyttävät nykyään jatkuvaa glukoosisensorointia. Myös tyypin 2 diabetesta sairastavat voivat hyötyä paljon glukoositasonsa seuraamisesta sensorilla, joko jaksoittain tai jatkuvasti.

Jos olet epävarma siitä, voitko – tai onko sinun suositeltavaa – käyttää jatkuvaa glukoosisensorointia, kysy neuvoa diabeteshoitotiimiltäsi.

Voiko jatkuvaa glukoosisensorointia käyttää yhdessä insuliinipumpun kanssa?

Insuliinipumppuhoitoa (jota kutsutaan myös jatkuvaksi ihonalaiseksi insuliini-infuusioksi) käytetään ensisijaisesti henkilöille, joilla on tyypin 1 diabetes, ja sen tarkoitus on annostella elimistöön tarvittava määrä insuliinia verensokerin pitämiseksi hallinnassa. 

Insuliinipumppu annostelee yleensä jatkuvasti pieniä määriä nopeavaikutteista insuliinia (basaaliannos), jonka annostelua voidaan tilapäisesti lisätä (bolusannos) aterioiden tai liikunnan yhteydessä tai mitatun glukoosiarvon perusteella.

Kun insuliinipumppuhoitoa käytetään yhdessä jatkuvan glukoosisensoroinnin kanssa, pumpulla voidaan annostella insuliinia jatkuvasti mitattavien glukoosiarvojen perusteella ajoittaisten sormenpäämittausten sijaan.

Mikä on keinohaima?

Keinohaiman ymmärtämiseksi on hyvä kerrata, mitä oikea haima tekee ja miten tyypin 1 diabetes vaikuttaa sen toimintaan.

Kun syömme, syöty ruoka pilkkoutuu ja sen hiilihydraatit hajoavat yksinkertaisemmiseksi sokereiksi, kuten glukoosiksi, jotka imeytyvät verenkiertoon. Haima havaitsee veren sokeripitoisuuden nousun ja erittää insuliinihormonia, jotta verensokeri laskisi normaalille tasolle. Tyypin 1 diabeteksessa immuunijärjestelmä on hyökännyt haiman insuliinia tuottavia soluja vastaan, minkä vuoksi nämä solut eivät enää pysty erittämään riittävästi insuliinia verensokerin hallitsemiseksi.

Keinohaiman tarkoitus on jäljitellä luonnollisen haiman toimintaa mittaamalla glukoosipitoisuutta ja säätelemällä insuliiniannostelua sen perusteella. Järjestelmä annostelee insuliinia jatkuvana infuusiona ihon alle asetettavan ohuen, pinnallisen kanyylin kautta.

Keinohaima koostuu insuliinipumpusta ja siihen yhdistetystä glukoosisensorista. Pumppu vastaanottaa sensorin antamat tiedot (glukoosiarvon ja mihin suuntaan arvo on matkalla) ja laskee niiden perusteella insuliinin annostelunopeuden ja -määrän, joka tarvitaan ennalta asetetun glukoositavoitteen saavuttamiseksi.

Tutkimusten mukaan tällä tavalla käytettävät insuliinipumput voivat parantaa verensokeritasapainoa.

Useimmat tämän päivän insuliinipumput pystyvät myös reagoimaan hypoglykemiaan vähentämällä insuliiniannostelua tai keskeyttämällä sen tilapäisesti.

Miten saan glukoosisensorin?

Suomessa jatkuvaa glukoosisensorointia tarjotaan nykyään automaattisesti ja maksutta tyypin 1 diabetesta sairastaville lapsille, nuorille ja aikuisille.

Tyypin 2 diabeteksessa mahdollisuus saada resepti maksuttomalle jatkuvalle glukoosisensoroinnille riippuu henkilön verensokeritilanteesta ja siitä, millaista hoitoa hän saa. Korkea glukoositaso, kohonnut pitkän aikavälin diabeteskomplikaatioiden riski ja useiden päivittäisten insuliinipistosten tarve – tai huoli toistuvista vakavista hypoglykemioista – lisäävät reseptin saamisen todennäköisyyttä. Myös raskausajan diabetes on tila, jossa terveydenhuolto arvioi tarkkaan jatkuvan glukoosisensoroinnin hyötyä sormenpäämittauksiin verrattuna.

Jatkuvasta glukoosisensoroinnista, joko tiettynä ajanjaksona tai pysyvänä apuvälineenä käytettynä, voi olla suuri hyöty diabetesta sairastaville henkilöille. Sen käyttö voi parantaa verensokerin hallintaa, lisätä turvallisuuden tunnetta ja auttaa ymmärtämään yksilöllisiä verensokeriin vaikuttavia tekijöitä.

Glukoosisensori on käytännöllinen apuväline, joka voi auttaa diabetesta sairastavia saavuttamaan paremman ja tasaisemman verensokeritasapainon. Maksuton jatkuva glukoosisensorointi ei ole kaikkien diabetesta sairastavien saatavilla, mutta kun sitä käytetään, menetelmästä voi olla merkittävää hyötyä.

DIA.FI.460-01-FEB2026