Fyysinen aktiivisuus ja treenaaminen ovat aina olleet suuri ja tärkeä osa elämääni. Huippu-urheilijana harjoittelu on ollut minulle yksi elämäni tärkeimpiä osa-alueita. Olen tottunut treenaamaan kaksi kertaa joka päivä, silloin kehoni voi hyvin. Lisäksi treenaaminen on ollut tärkeää diabetekseni hallinnan kannalta. Kun olen fyysisesti aktiivinen, tarvitsen vähemmän insuliinia verrattuna siihen, että olen paikoillani. 

Tämän vuoden alussa sairastuin. Aluksi se tuntui tavalliselta flunssalta, ja jatkoin kevyttä, matalatehoista treenaamista. Tunsin kyllä, että kehoni oli vähän rasittunut, mutta en tuntenut itseäni kovin sairaaksi. Samaan aikaan lensin takaisin Yhdysvaltoihin aloittaakseni kevätlukukauden collegessa. Ensimmäiset päivät täällä tuntuivat melko samanlaisilta. Treenasin vain kerran päivässä ja pidin kuormituksen kevyenä, jotta kehoni ehtisi palautua. 

Paranemisen sijasta heräsin ensimmäisenä viikonloppuna täällä entistäkin sairaampana. Kurkkukipu kesti noin viikon, menetin ääneni ja sain repivän yskän. Olin äärimmäisen väsynyt ja tunsin itseni täysin uupuneeksi jo luennoilla käymisestä. Leposykkeeni nousi merkittävästi 45 lyönnistä minuutissa 70:een ja HRV (sykevälivaihtelu) laski huomattavasti 150–200 ms:stä 20 ms:ään yön aikana. 

Loppuviikosta luulin jo, että oloni alkoi kohentua, mutta kävi ilmi, että tauti oli muuttamassa muotoaan. Kurkkukipu katosi, mutta nenä meni tukkoon ja poskionteloita särki. Lisäksi vasen korvani meni lukkoon, ja yskä jatkui edelleen kovana. Kävi ilmi, että minulla oli poskiontelotulehdus ja nestettä korvassani. Sain antibiootit, ja viikon kuluttua oloni alkoi parantua. Silloin olin sairastanut jo yli kuukauden. 

Vaikka oloni alkoi kohentua, sykkeeni oli edelleen korkea ja HRV alhainen, ja olin edelleen hyvin väsynyt. Minulla oli edelleen yskää ja hengitystiet rohisivat. En ollut läheskään siinä kunnossa, että olisin voinut aloittaa treenaamisen uudelleen. Kävin jälleen Health Centerissä, mutta siellä minua pidettiin ”terveenä”, eikä minua kuunneltu, kun sanoin, etten vieläkään voinut hyvin.

Oloni alkoi hitaasti kohentua, ja viikkoa myöhemmin aloitin kevyen voimaharjoittelun ja joogan. Sykkeeni ja HRV:ni eivät parantuneet, mutta päivisin minulla oli hieman enemmän energiaa. Sitten tauti iski kuitenkin jälleen. Heräsin taas kurkkukipuun, ja tällä kertaa tunsin, että toisen puolen imusolmukkeet olivat turvonneet. En todellakaan voinut hyvin. 

Tässä vaiheessa aloin jo tuskastua. Ostin ”Fatigue blood panel testin” ja testasin itseni. Arvot eivät suoranaisesti olleet poikkeavia, paitsi että HbA1c-, hematokriitti- ja eosinofiilipitoisuuteni olivat korkeat. Kysyin lääkäriltäni kotona Ruotsissa neuvoa, ja hän sanoi, että tämä osoitti vain, että minulla oli allergioita ja heikko immuunipuolustus. Hän kehotti minua testaamaan Mycoplasma pneumoniaen -bakteerin, Epstein-Barr-viruksen ja Chlamydia pneumoniaen -bakteerin (TWAR) vasta-aineet. Lisäksi hän halusi, että teen kortisolitestin. Niinpä ostin uudet testit ja testasin itseni. Tulokset tulivat takaisin, ja kävi ilmi, että minulla on Mycoplasma pneumoniae. Aloitan nyt antibioottien käytön, ja toivottavasti ne alkavat tepsiä seuraavien 4–6 viikon aikana. 

Miten sairastelu on vaikuttanut diabetekseeni? Normaalisti olisin odottanut, että insuliiniannokseni olisivat kolminkertaistuneet näin pitkän sairastelun aikana. Niin käy yleensä silloin, kun minulla on flunssa tai muu virus, enkä voi treenata. Yllättävää kyllä, insuliinin tarpeeni ei ole kasvanut kovinkaan paljon. 

Tämä johtuu luultavasti siitä, että aloitin pienellä Ozempic-annoksella viime vuoden lopulla. Minulle määrättiin tätä lääkettä, koska minulle kehittyi viime vuonna vakava insuliiniresistenssi, enkä pystynyt kääntämään trendiä liikunnan ja ruokavalion avulla. Luulen, että tulokset olisivat olleet paljon parempia ja olisin tarvinnut paljon vähemmän insuliinia, jos olisin näiden kahden kuukauden ajan ollut terve ja pystynyt treenaamaan tavalliseen tapaan. Olosuhteisiin nähden Ozempic on mielestäni tuottanut hyviä tuloksia, sillä minun ei ole tarvinnut lisätä insuliiniannostani kovinkaan paljon tänä aikana. Toivottavasti voin palata normaaliin treenaamiseen huhtikuun loppuun tai toukokuun alkuun mennessä ja saan nähdä vielä parempia tuloksia kesän aikana. 

DIA.FI.384-01-APR2025