Normaalimpi vaellus tällä kertaa.

Viime blogissa kerroin Preikestolenille vaelluksesta, ja tässä blogissa ajattelin kertoa Kjeragboltenille kiipeämisestä. Tällä kertaa verensokeri käyttäytyi melko normaalisti vaelluksen aikana.

Tälle vaellukselle lähtiessäni oletin, että Preikestolenin tapahtumat olivat olleet poikkeus. Joten lähdin siitä, etten tarvitsisi kovin paljon insuliinia. Saavuimme aloituspisteeseen puolenpäivän maissa ja söimme välipalaa ennen vaelluksen aloittamista. Verensokeri oli hyvällä tasolla, ja päätin olla ottamatta insuliinia eväsleipien kanssa, mutta jätin basaaliannostelun päälle, jotta saisin insuliinia sitä kautta. Kjeragboltenille kiipeäminen kesti noin 2 tuntia, ja matkan varrella söin omenan, vaikka se ei ollut verensokerin kannalta tarpeen.

Huipulla verensokeri oli hieman koholla (noin 9 mmol/l). Pidimme pienen tauon, jonka aikana söin proteiinipatukan ja otin pienen boluksen. Pidin basaaliannostelun päällä. Verensokeri pysyi melko vakaana.

Kun saavuimme alas, oli iltaruoan vuoro, ja otin sen kanssa normaalin ateriaboluksen, mikä toimi hyvin. Verensokerin kanssa meni siis ihan hyvin sinä päivänä, ja onnistuin välttämään liiallisen laskun. Olisin voinut yrittää pitää verensokerin vähän alempana, mutta ei se pahasti koholla ollut. Seuraavina päivinä huomasin olevani hieman tavallista insuliiniherkempi, ja tuntui siltä, että vaellukset vaativat veronsa pienellä viiveellä.

DIA.FI.461-01-FEB2026