Olen tyttö, joka rakastaa liikuntaa sen kaikissa muodoissa, ja haluaisin yhä useamman näkevän sen myönteiset puolet! Liikunta on aina ollut iso osa arkeani, ja useimmiten se menee rutiinilla.  

Lapsena ja teini-ikäisenä harrastin tanssia, voimistelua, hyppynarulla hyppimistä ja yleisurheilua. Nykyään treenaamiseni koostuu voimaharjoittelusta, juoksemisesta ja erilaisista ryhmäliikuntatunneista. Minulla on aikoja, jolloin panostan enemmän yhteen lajiin, mutta yritän pitää harjoittelun monipuolisena, jotta keho saisi vähän kaikkea. 

Treenaaminen on tärkeä osa elämääni ja tuo sekä iloa että auttaa hallitsemaan stressiä. Diabetekseen sairastumisen jälkeen se aiheuttaa kuitenkin myös stressiä ja murhetta, sillä treenaaminen on yksi niistä asioista, joita koen diabeteksen rajoittavan eniten. Haluan, että treenaaminen on vapaa alue, jonka aikana minun ei tarvitse ajatella ja voin vain vetää itseni piippuun, mutta tämän sairauden kanssa se ei ole kovin helppoa... Diabeteksen takia kaikkea pitää suunnitella ja sama koskee treenaamista. Ja joskus treenit pitää jopa jättää välistä...

Omaan verensokeriini eri liikuntamuodot vaikuttavat eri tavoin, ja siksi eri treeneihin pitää valmistautua eri keinoin. Seuraavassa on muutamia vinkkejä ja niksejä, jotka toimivat minulla (ainakin suurimman osan ajasta), kun treenaan:

Voimaharjoittelu
Voimaharjoittelun aikana kehossani voi olla aktiivista insuliinia, ja verensokerini pysyy yleensä melko tasaisena harjoittelun aikana. Siksi tämä liikuntamuoto ei vaadi minulta paljoakaan suunnittelua, vaan voin yleensä lähteä kuntosalille silloin, kun huvittaa. 

Voimaharjoittelu on mielestäni hyvä verensokerin kannalta, koska se lisää insuliiniherkkyyttä, eli en tarvitse niin paljon insuliinia kuin muuten ja verensokeri pysyy siten tasaisempana. Verensokeripiikit eivät ole yhtä korkeita, ja voin syödä enemmän vähemmällä insuliinimäärällä. Huono puoli on kuitenkin se, että verensokerini laskee helpommin. 

Juoksu
Juokseminen vaatii paljon enemmän suunnittelua kuin voimaharjoittelu, koska kehossani ei voi olla aktiivista insuliinia. Yksitoikkoinen kuntoliikunta (ja kävely) laskee verensokeriani itsessään, ja kun kehossani on aktiivista insuliinia, verensokerini romahtaa nopeasti. 

Jos siis päätän käydä juoksulenkillä joku päivä, suunnittelen melkein koko päivän sen ympärille. Haluan syödä kunnolla muutamaa tuntia etukäteen, jotta minulla olisi energiaa, ja haluan ottaa insuliinia vähintään kaksi tuntia ennen lenkkiä, jotta kehossani ei olisi aktiivista insuliinia. Hankala osa on kuitenkin se, että haluan verensokerini pysyvän hyvällä tasolla viimeisimmän aterian ja lenkin aloittamisen välillä, koska treenaamaan ei kannata lähteä, jos verensokeri on liian korkea tai liian matala. Jos verensokerini nousee ruuan jälkeen, minun on joko otettava insuliinia tai käytävä kävelyllä laskemassa verensokeria. Mutta jos otan insuliinia verensokerin korjaamiseksi, joudun odottamaan vielä kauemmin juoksulenkille lähtemistä, koska insuliinin on ehdittävä poistua elimistöstä. Enkä voi välttämättä lykätä lenkkiä, jos minulla on muuta menoa sen jälkeen, joten silloin en pääse lenkille... Tällöin kaikki suunnittelu on ollut turhaa ja vain vienyt minulta energiaa. 

Minulla on ollut nyt puolisen vuotta Omnipod-insuliinipumppu, jonka avulla pystyn ohjaamaan insuliiniannostelua paremmin. Joskus se helpottaa asioita, mutta silti treenaaminen vaatii edelleen samaa suunnittelua. 

Intervalliharjoittelu
Intervalliharjoittelu voi vaikuttaa verensokeriini hieman eri tavalla. Joskus intervalliharjoituksissa minulla voi olla aktiivista insuliinia kehossa, koska adrenaliini nostaa verensokeriani, kun taas joskus intervalliharjoittelu laskee verensokeriani. Yleensä yritän kuitenkin odottaa vähintään 1,5 tuntia viimeisen insuliiniannoksen jälkeen.  

Jooga ja BodyBalance
Joskus harrastan rauhallisempia lajeja, kuten joogaa tai BodyBalancea*. Niissä voin venytellä kehoa ja rauhoittaa mieltä. Näiden treenien aikana minulla saattaa joskus olla pieni määrä aktiivista insuliinia kehossa, mutta yleensä yritän suunnitella niin, että aktiivinen insuliini on poistunut, jotta voin rentoutua täysin henkisesti ja jotta minun ei tarvitse stressata verensokerin laskusta tunnin aikana. 

Kuten voitte kuvitella, kaikki tämä suunnittelu vie paljon aikaa ja energiaa. Elämä tyypin 1 diabeteksen kanssa on usein melko arvaamatonta, joten joskus se toimii ja joskus ei. Liikunnan aikana verensokeri voi lähteä mihin tahansa suuntaan nopeasti, joten käyrää on erityisen tärkeää seurata. Dexcomin avulla tunnen oloni turvalliseksi, koska voin seurata verensokeriani koko ajan itse, mutta myös siksi, että äiti ja isä voivat seurata sitä!

Olen kuitenkin kiitollinen, että voin edelleen harrastaa kaikenlaista liikuntaa siitä huolimatta, että se vaatii paljon suunnittelua ja enimmäkseen vain vie energiaa, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta treenaamiseen. Olen myös hyvin kiitollinen siitä, että sain lapsena ja teini-ikäisenä harrastaa monipuolisesti liikuntaa ilman, että minun piti huolehtia diabeteksesta. 

Kolme vuotta sitten päivystyksessä vietetyn päivän jälkeen minun on pitänyt opetella elämässäni monia asioita uudelleen. Yksi näistä on verensokerin seuraaminen liikunnan aikana. Suurin toiveeni on, että voisin syödä vapaasti ja harrastaa mitä lajeja haluan milloin vain. Joskus minua suorastaan polttelee päästä juoksulenkille, mutta useinkaan se ei käy heti päinsä, koska kehossani saattaa olla aktiivista insuliinia tai verensokerini ei ole hyvällä tasolla. Joskus minusta tuntuu, että koko elämäni pyörii kahden tunnin aikavälien ympärillä. 

*BodyBalance: Ryhmäliikuntatunti, jossa on elementtejä joogasta, pilateksesta, thai chistä ja vastaavista. Se sisältää staattista voimaharjoittelua, venyttelyä sekä tasapaino- ja rentoutusharjoituksia.

DIA.FI.416-01-OKT2025