Heinäkuussa olin viikon lomalla Norjassa. Teimme siellä muutaman vaelluksen, ja nyt ajattelin kertoa, miten verensokerini reagoi niihin ja miten hallitsin sitä. Ensimmäisenä Norjan-päivänä vaelsimme Preikestolenille. Se on suosittu, turistiystävällinen reitti, jolla käy paljon ihmisiä päivittäin.
Myöhäisen aamiaisen jälkeen verensokerini nousi hieman koholle ja jämähti sinne hyväksi toviksi. Vasta ennen lounasaikaa se laski taas. Mutta heti lounaan jälkeen se nousi uudestaan... Koska tarkoitus oli patikoida iltapäivällä, en ottanut kovin paljon insuliinia lounaan yhteydessä. Matalatehoinen, pitkäkestoinen liikunta nimittäin normaalisti laskee verensokeriani (jopa liikaa), joten annostelin sen mukaan. Kun aloitimme vaelluksen, suljin basaaliannostelun, ja reitin alkupuolella verensokeri alkoi laskea hyvin hitaasti. Huipulle käveleminen kesti noin 1,5 tuntia, ja sinä aikana glukoosiarvo laski arvosta 14,0 mmol/l arvoon 9,0 mmol/l.
Oletin edelleen, että vaellus ottaisi koville (se oli vuoden ensimmäinen kunnon liikuntasuoritus, koska keväällä minulla oli ollut sitkeä mykoplasmakeuhkokuume ja muuta vaivaa). Huipulla söin energiapatukan, jossa oli 25 grammaa hiilareita. Päätin olla ottamatta insuliinia sen kanssa, mutta laitoin basaaliannostelun takaisin päälle. Verensokeri nousi reippaasti ja jatkoi nousemista, vaikka kävelimme vuorta alas. Noin puolivälissä aloitin korjausbolusten ottamisen, koska alhaalla oli tarkoitus syödä iltaruoka.
Kun saavuimme alas, glukoosiarvo oli edelleen reippaasti koholla. Aloin silti heti syömään, koska aktiivista insuliinia oli siinä vaiheessa melko paljon. Lisäksi otin ateriaboluksen. Söimme voileipiä ja jälkiruoaksi jäätelöä, mikä teki yhteensä 70 grammaa hiilareita. Kävi selväksi, ettei verensokerini käyttäytynyt lainkaan niin kuin olin odottanut sen käyttäytyvän vaelluksen jälkeen. Se jämähti arvoon 14 mmol/l. Otin illan aikana usean reilun boluksen, ja minusta alkoi tuntua, että jokin oli pielessä. Tämä ei missään nimessä ollut normaalia... Insuliinintarpeeni oli kymmenkertainen tavalliseen päivään verrattuna, vaikka olin patikoinut tuntitolkulla. Otin annoksen insuliinikynällä ja vaihdoin myös pumpun siltä varalta, että se oli syypää.
Yhdentoista aikoihin käyrä alkoi vihdoin laskea. Mutta nyt pelkäsin, että edessä olisi kunnon sukellus ottaen huomioon kuinka paljon insuliinia olin ottanut viimeisten tuntien aikana. Menin kuitenkin nukkumaan siinä toivossa, että verensokeri laskisi vain sopivasti ja yöstä tulisi hyvä. Mutta niin ei käynyt... Reilun tunnin päästä heräsin MATALAAN hypoglykeemisenä. Inhoan hypoglykemiaa ja teen yleensä kaikkeni sen välttämiseksi. Otin ensi hätään pari glukoositablettia. Sen jälkeen jatkoin kuivatuilla mulperimarjoilla. Otin niitä aluksi kourallisen ja ajattelin, että se saattaisi riittää. Menin takaisin nukkumaan, ja melko pian selvisi, että se ei riittänyt. Edelleen hypo-oloisena istuin sängyssä ja jatkoin mulperimarjojen syömistä pussista. Taisin syödä vähän yli puoli pussia, mikä teki hiilareissa noin 50 grammaa. Yhden aikoihin olo alkoi tuntua paremmalta, ja verensokeri nousi taas 4,0 mmol/l:n yläpuolelle. Kävin takaisin makuulle ja onnistuin nukahtamaan uudelleen. Loppuyö oli oikein vakaa ja hyvä, 5–6 mmol/l.
En pysty selittämään, mitä sinä päivänä oikein tapahtui. Mutta arvelen, että kyseessä oli pumppuvirhe, jonka takia insuliinia ei tullut ulos niin kuin pitää. Tai ehkä insuliinia pääsi vuotamaan? Outoa se oli joka tapauksessa, ja pidän sitä poikkeustapauksena. Vaeltamaan meneviä neuvoisin siksi varautumaan siihen, että insuliiniherkkyys kasvaa ja insuliinintarve vähenee. Lisäksi vaelluksen aikana ja sen jälkeen on tärkeää tankata hiilihydraatteja.
DIA.FI.461-01-FEB2026
