Olen kirjoittanut tästä jo monta kertaa aiemmin. Mutta koska aihe on tärkeä ja unohtuu helposti, kirjoitan siitä vielä kerran. Kyseessä on helppo virhe, johon minäkin sorrun
edelleen. Vaikka olen tehnyt sen useita kertoja ja minun olisi jo pitänyt tähän mennessä oppia. Puhun siitä, että mukaan pitää aina varata riittävästi diabetesvälineitä, kun lähtee kotoa ja esimerkiksi matkustelee.
Vuoden alussa vaihdoin Dexcom G7:ään. Mielestäni se on todella kätevä ja huomattavasti mukavamman tuntuinen pitää. Käyttö ei kuitenkaan ole sujunut täysin mutkattomasti, sillä minulla on ollut huonoa onnea sensorin ja puhelimen välisen yhteyden kanssa kevään aikana. Hiljattain minulla oli ongelmia logistiikan kanssa Yhdysvalloissa, kun sensorit loppuivat arvioitua nopeammin ennen kotiinpaluutani toukokuussa.
Isä lähetti puolivälissä lukukautta paketillisen uusia sensoreita, jotta pärjäisin. Silti se oli täpärällä. Kun olin lentämässä kotiin, minulla oli yksi G7-sensori jäljellä. Ja käytössä olevassa sensorissa oli vain yksi päivä käyttöaikaa jäljellä. Tietenkin minulla oli verensokerimittari mukana käsimatkatavaroissa, mutta en koskaan tarkistanut, kuinka monta testiliuskaa purkissa oli jäljellä. Oletin, että niitä oli riittävästi.
Kun olin Charlotten lentokentällä, viimeinen sensori alkoi reistailla. Oli vain hyväksyttävä, että minun piti matkustaa kotiin ilman sensorointia. Edessä oli 8 tunnin lentomatka, 7 tunnin välilasku ja 2 tunnin lentomatka ennen laskeutumista Landvetteriin.
Ajattelin, että minun täytyy palata muutama vuosi ajassa taaksepäin ja pärjätä verensokerimittarilla ja sormenpäämittauksilla. Hieman myöhemmin, kun istuin lentokoneessa ja olin aikeissa mitata ensimmäisen
verensokeriarvon, huomasin että siitäkin tulisi hankalaa. Kun avasin purkin, vain neljä testiliuskaa oli jäljellä. Siinä ei ollut hurraamista… Loput testiliuskat olin jättänyt laatikkoon yliopistolle.
Neljän testiliuskan kanssa pärjääminen 18 tunnin ajan tuntui haastavalta. Voisin mitata verensokerin vain 6 tunnin välein. Lentokone seisoi edelleen maassa, valmiina lähtöön, kun minulla
välähti. Googlasin ”apteekki Münchenin lentokenttä”, ennen kuin laitoin puhelimen lentokonetilaan. Kentällä vaikutti olevan apteekki, joten toivoin vain, että voisin ostaa uusia testiliuskoja, kun pääsisin perille. Minullahan oli tuntikaupalla aikaa kulutettavaksi siellä.
Käytin kolme testiliuskaa pitkän lentomatkan aikana ja säästin yhden varalle. Kuten sanoin, olin ennen lentoa mitannut verensokerin. Silloin se oli korkealla, joten otin suuremman insuliiniannoksen ja toivoin, että määrä olisi sopiva. Illallista varten muutamaa tuntia myöhemmin mittasin verensokerin uudelleen. Silloin arvo oli parempi ja annostelin insuliinin syömäni ruoan perusteella. Mittasin verensokerin taas muutama tunti sen jälkeen, ja se oli edelleen ihan hyvä. Saimme pienen voileivän ennen laskeutumista hetkeä myöhemmin, ja annostelin insuliinin sen mukaan. Onneksi löysin apteekin Münchenin lentokentältä melko nopeasti. Minun tarvitsi vain ottaa juna toiseen terminaaliin. Ja onneksi heillä oli myös tarvitsemiani testiliuskoja. Joten ostin uuden purkin ja sen jälkeen tunsin oloni huomattavasti rauhallisemmaksi. Nyt pystyin tarkistamaan verensokerini useammin.
Tarinan opetus on siis se, että aina pitää tarkistaa, että mukana on riittävästi diabetesvälineitä, kun lähtee pois kotoa. En olisi voinut toimia toisin G7:n kanssa siinä tilanteessa. Joskus on vain hyväksyttävä, että tekniikka voi pettää eikä ole täysin virheetöntä. Mutta en todellakaan olisi saanut olettaa, että se toimii. Ja minun olisi pitänyt varmistaa, että minulla on tarpeeksi testiliuskoja verensokerin mittaamiseen vuorokauden ajaksi.
DIA.FI.448-01-DEC2025
