Olin siis Meksikossa ilman toimivaa puhelinta ja verensokerimittaria.
Nykyään suurimmalla osalla ihmisistä on matkapuhelin, jota käytetään päivittäin eri tavoin. Käytän puhelintani melko tyypilliseen tapaan: selaan somea, käyn keskusteluita, pidän yhteyttä perheeseen ja ystäviin, otan valokuvia ja niin edelleen. Käytän kuitenkin puhelintani myös Dexcom G7:n mittaamien glukoosiarvojen seuraamiseen. Useimmiten se toimii hyvin, mutta kuten kaikki tiedämme, tekniikka voi joskus pettää.
Marraskuun puolivälissä matkustin ystäväni kanssa pariksi päiväksi Meksikoon. Juoksimme kauden päätteeksi olympiamatkan triathlonkilpailussa. Kilpailun jälkeen meillä oli kaksi kokonaista päivää aikaa vain rentoutua.
Kilpailun jälkeisen päivän vietimme hienossa Xel-Há-luonnonpuistossa, joka koostuu suurelta osin vesialueista. Snorklailimme, uimme erilaisissa luolissa ja lähteissä, kävimme vaijeriliukumassa, hypimme alas kallioilta, kelluimme jokea pitkin uimarenkaassa ja uimme delfiinien kanssa. Päivä oli hieno, ja otimme paljon kuvia puhelimellani. iPhone sai muutaman roiskeen, mutta koska sen pitäisi olla vedenkestävä, en ollut huolissani.
Kun lähdimme puistosta noin kello 18.00, puhelimeni lakkasi yhtäkkiä toimimasta. Akkua oli vielä jäljellä yli 50 prosenttia, joten se ei ollut ongelma. Apple-logo ilmestyi näytölle noin kymmeneksi sekunniksi, sammui kymmeneksi sekunniksi, ja sama toistui uudelleen ja uudelleen. Yritin käynnistää puhelimen uudelleen pitämällä sivupainikkeita painettuna 30 sekunnin ajan ja ladata puhelinta sekä tavalliseen tapaan että ystäväni magneettilaturilla. Mikään ei toiminut.
Verensokerini oli koko päivän ollut jatkuvasti hyvin korkealla, eikä insuliini vaikuttanut tehoavan. Juuri ennen kuin puhelimeni sanoi sopimuksensa irti, olin kuitenkin nähnyt Dexcom-sovelluksesta, että verensokerini laski nopeasti, joten tankkasin sokeria. Kun palasimme hotellihuoneeseen puoli tuntia myöhemmin, oloni alkoi olla todella huono. Olin rättiväsynyt, mikä ei ollut yllättävää, sillä olin kilpaillut edellisenä päivänä, ollut hereillä lähes vuorokauden ja viettänyt koko päivän auringossa liikkuen (liikuimme puistossa noin 20 kilometriä). Oloni oli omituinen ja apea, mutta ei samanlainen kuin se yleensä on, kun verensokerini on alhainen.
Kun huomasin, että puhelimeni ei toiminut, yritin tarkistaa verensokerini sormenpäästä, mutta verensokerimittarikaan ei toiminut. En ollut tarkistanut sitä ennen Meksikoon lähtöä, koska se oli suhteellisen uusi ja toiminut aiemmin hyvin. Oletin siis, että paristot olivat tyhjät. Menimme hotellin lähellä olevaan kauppaan, ja ystäväni osti paristoja. Kokeilin uudelleen, mutta mittari ei vieläkään toiminut.
Olin siis Meksikossa ilman toimivaa puhelinta ja verensokerimittaria.
Itkin, koska olin niin väsynyt, stressaantunut ja huonovointinen. Epäilin, että verensokerini oli alhainen, joten söin enemmän sokeria. En voinut kuitenkaan olla täysin varma. Entä jos verensokeri olikin korkealla? Syöminen vain pahentaisi asiaa. Nyt jälkikäteen ymmärrän, että verensokerini oli niin alhainen, etten pystynyt pitämään itseäni kasassa henkisesti.
Ehdimme juuri ja juuri Apple Storeen, ennen kuin se meni kiinni kahdeksalta. Ystäväni on kotoisin Meksikosta ja puhuu espanjaa, joten hän auttoi minua henkilökunnan kanssa asioimisessa. He ottivat puhelimen korjaukseen yön yli, ja minun oli maksettava pikalisää korjauksesta, koska matkustimme kotiin seuraavana päivänä lounasaikaan.
Kun olimme jättäneet puhelimen Applen myymälään, menimme apteekkiin, jotta voisin ostaa uuden verensokerimittarin. Nyt saisin vihdoin mitattua verensokerin. Mittarissa näkyvä arvo oli kuitenkin mg/dl, eikä mmol/l, joten minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä arvot kertoivat. Muunsimme arvot ystäväni puhelimella niin, että pystyin ymmärtämään ne.
Myös yöstä tuli haasteellinen. Yleensä yöt eivät vaadi valmisteluja, mutta nyt asetin ystäväni rannekelloon hälytyksen verensokerin mittaamiseksi kahden tunnin välein. Valitettavasti yksi hälytys meni minulta ohi (koska kello vain värisi ranteessani), ja heräsin pari tuntia myöhemmin siihen, että verensokerini oli huippukorkealla. Kirjasin arvot muistiin, jotta pystyin seuraamaan käyrän kehitystä.
Päivä ei todellakaan ollut diabeteksen kannalta ihanteellisin, mutta loppujen lopuksi kaikki kääntyi parhain päin. Seuraavana päivänä sain haettua puhelimeni, joka toimi kohtuullisen hyvin mutta ei täydellisesti. Pari päivää myöhemmin hankin siis uuden puhelimen.
DIA.FI.372-01-APR2025
