Mitä välttelet?
Onko arjessasi jotakin, jota et uskalla tehdä, koska sinulla on tyypin 1 diabetes? Pelkäätkö ajaa autoa pitkiä matkoja? Tai vaellukselle lähtemistä? Matkustamista? Kilpailemista? Tai vain muualla nukkumista?
Olen kasvanut sillä asenteella, että kaikki on mahdollista. Että voin tehdä asioita, vaikka niihin liittyisi riskejä ja vaikka ne usein vaativat ylimääräistä suunnittelua ja valmistautumista. Tärkeintä on uskaltaa kokeilla.
Kun olin nuorempi, muistan varsinkin yhden asian, joka oli hyvin haastava. Se oli hälytyksiin herääminen öisin. Kun monet ikäisistäni olivat yötä kavereiden luona, minä ja vanhempani emme kumpikaan pitäneet sitä turvallisena. Halusin kuitenkin kovasti suoriutua öistäni itse, varsinkin, jotta pystyisin menemään uintileireille ja kilpailuihin yksin. Joten aloimme harjoitella. Laitoin hälytyksiä yöksi ja harjoittelin niihin heräämistä. Aluksi niiden piti olla suunnilleen palohälytyksiä, mutta ajan kanssa aloin heräämään herkemmin. Viisitoistavuotiaana aloin selviytyä öistä itsenäisesti. Kun ensimmäistä kertaa aioin nukkua muualla, en tiedä kumpi oli enemmän hermona, minä vai vanhempani. Mutta asiaa oli treenattu. Muualla yöpymisen simuloimiseksi olimme välillä jopa leikkineet, etten ollut kotona vaan jossain matkalla.
Mutta joka tapauksessa, oli itseäsi huolettava asia sitten mikä hyvänsä, voin vakuuttaa, että harjoittelulla, suunnittelulla ja ripauksella rohkeutta kaikki on mahdollista!
DIA.FI.461-01-FEB2026
