Kesä tarkoittaa monille aurinkoa, uimista ja jäätelöä – ainakin sään salliessa. Meidän, jotka elämme tyypin 1 diabeteksen kanssa, pitää ottaa huomioon paljon enemmän asioita. Voin kuvitella, että monet ihmiset ovat huolissaan uimisesta ja vedessä olemisesta. Voi olla haastavaa, jos sensoriarvoja ei pysty seuraamaan, ja verensokerin lasku voi olla vaarallista. 

Koska uinti on yksi lajeistani, olen jo tottunut viettämään paljon aikaa vedessä. Yleensä se sujuu ongelmitta, vaikka en voikaan seurata sensoriarvojani tänä aikana. Aiemmin minulla oli tapana nousta ylös vedestä 30 minuutin välein tarkistamaan verensokerini. Viime aikoina olen saattanut uida jopa 1,5 tuntia nousematta ylös (jos olen tuntenut oloni hyväksi koko ajan). Tämä riippuu myös siitä, mihin aikaan päivästä harjoittelen. Jos treenaan tuttuun aikaan, tiedän suunnilleen, miten kehoni yleensä reagoi, koska verensokeri noudattaa normaalisti tiettyä kaavaa.

Kilpauinti ja rannalla polskiminen ovat kuitenkin täysin eri asioita. 

Minulla on Omnipod, ja yksi syy siihen, että minulla on tämä pumppu, on sen vesitiiviys. Vedessä oleminen ei siis ole ongelma. Minulla on myös Dexcom G7, ja vaikka sensori ja lähetin ovat vesitiiviitä, Dexcom menettää yhteyden (tämä johtuu siitä, että Bluetooth ei toimi veden alla). Siksi sensoriarvoja on vaikea seurata uidessa. Dexcom on kullan arvoinen arjessa. Sen avulla voin helpommin varmistaa, että verensokerini on tavoitealueella, jolloin voin paremmin. Ainoa poikkeus on silloin, kun olen vedessä, mikä ei haittaa, mutta se tarkoittaa, etten voi seurata verensokeriani reaaliaikaisesti. 

Monet ihmiset ovat kesällä huolissaan ranta- ja uintireissuista. Mitä tapahtuu verensokeriarvoille? Mistä tietää, milloin arvo on alhaalla? Ja voiko uimaan mennä tuosta vain? 

Koska Omnipod on vesitiivis, se on kätevä aina, kun haluaa mennä uimaan. Pumppua ei tarvitse irrottaa ja se toimii vedessäkin. Jos haluaa esimerkiksi pitää basaaliannoksen päällä, pumppu jatkaa insuliinin antamista vedessä oltaessa. Se tarkoittaa tasaisempaa insuliinin saantia myös pidempien uintireissujen aikana. Monta vuotta sitten minulla oli letkullinen pumppu, joka oli vesitiivis (sitä ei enää nykyään ole markkinoilla). Silloin ongelmana oli,
että letkuun muodostui pitkiä ilmakuplia joidenkin uintitreenien aikana. Se tietenkin vaikutti verensokeriini, josta tuli entistä arvaamattomampi. 

Kesällä uidaan yleensä melko spontaanisti. Rannalla otetaan aurinkoa, hypätään veteen, vähän uidaan ja polskitaan, sitten taas lepäillään ja otetaan aurinkoa. Syödään jäätelöt ja hypätään takaisin. Tämä spontaanius ja vaihtelevuus tekee verensokerin ennustamisesta ja hallinnasta haastavampaa. 

Oman kokemukseni mukaan verensokerini yleensä laskee rannalla uimisen aikana, koska se on matalatehoista liikuntaa. Tämä tietenkin riippuu myös muista tekijöistä, kuten siitä, olenko juuri syönyt, mitä olen tehnyt aiemmin, kuinka paljon aktiivista insuliinia kehossani on ja kuinka paljon liikun vedessä. Myös veden lämpötila vaikuttaa. Pienennän usein basaaliannosta tai otan sen kokonaan pois käytöstä ennen uimaan menemistä, varsinkin jos kehossani on aktiivista insuliinia. Kevyt liikunta nimittäin saa yleensä aikaan sen, että aktiivisen insuliinin vaikutus on kaksinkertainen. Jos huomaan, että verensokerini on laskemassa tai jo alhaalla, tankkaan vähän jotain ennen uimista. Uidessa ei todellakaan halua, että verensokeri romahtaa.

Jos haluaa tuntea olonsa vieläkin turvallisemmaksi, voi ottaa uimapuvun sisällä mukaan esimerkiksi energiageeliä tai nestemäistä dextroa. Teen näin yleensä silloin, kun menen uimaan avoveteen. Silloin voin uida hyvinkin kauas rannasta. Jos tunnen, että verensokerini alkaa laskea, voin helposti tankata sokeria, vaikka olenkin vedessä.

Turvallisten uintireissujen varmistamiseksi kesällä suosittelen suunnittelemaan ennakkoon, mutta olemaan silti joustava. Kaikkea ei voi ennakoida, mutta strategioita on hyvä olla valmiina. Pidä aina mukana välipaloja ja glukoosia. Suosittelen myös, että nouset ylös vedestä puolen tunnin välein tarkistamaan, mihin suuntaan verensokeri on menossa. On myös tärkeää, ettet koskaan ui yksin. Ja tämä koskee kaikkia, ei vain tyypin 1 diabetesta sairastavia.

DIA.FI.388-01-MAJ2025